Muuttopäivä

Hevosen ostoa edeltävällä viikolla olin käynyt vanhalla tallilla päivittäin, hieman ratsastamassa jos oli valoa siihen. Hevonen oli nimittäin reilun kuukauden ollut kengättä ja liikuttamatta ja sillä oli paljon pölhöenergiaa ensimmäisillä ratsastuskerroilla. Vaikkei koskaan ennen ollut pukitellutkaan niin silloin teki sitäkin.

Edeltävällä viikolla oli vanhalla tallilla myös kengitys, jottei heti uudessa kodissa tarvitse murehtia kengitystä. Hevonen on helposti stressaantuva joten arvelimme että sillä kestää hetki tottua uuteen paikkaan.

Ennen muuttoa soviteltiin myös satulaa, jonka ostin hepalle. Tutkitutin myös lantanäytteen ja madotin hepan juuri ennen muuttoa. Ostelin myös aikapaljon tarvikkeita, kuten satulahuopia ja harjoja.

Muuttopäivänä ensimmäinen helmikuuta tuli ihan hirveästi lunta vaikka muuten oli ollut lumetonta siihen asti. Kuljettaja joutui lumitöihin ja vähän mietitytti miten trailerin veto onnistuu. emme halunneet kuitenkaan perua sovittua muuttoa, mutta myöhästyi se melkein iltaan. Joimme kahvia vanhan omistajan kanssa ja teimme kauppakirjat odotellessa. Sitten hevosen ensiratsastuksen teki oma heppatyttöni tutulla naapurin kentällä. Energiaa näytti vielä olevan vaikka heppa menikin aika nätisti lapsi kyydissään. Ratsastuksen jälkeen puettiin kuljetusloimi ja annettiin vähän heinää.

Kuljetuskoppiin heppa meni leivällä melko vaivattomasti. Virhe tehtiin siinä, että lähdettiin heti liikkeelle mutta ehkä kopissa oli muutenkin aika ahdistavaa kun tämä tamma on aika riippuvainen muista hevosista ja tarkka siitä että näkee ympärilleen. Muuttomatkaa oli reilu parikymmentä kilometriä mutta uudessa kodissa trailerista tuli jalat ja vatsa vetelällä oleva hevonen joka vaikutti oikein hermostuneelta.

Hevonen sai oman pihattotarhan puhdasta lantanäytettä odotellessaan. Hieman kurkki langan yli mutta pysyi sisällä. Heinäverkko sijaitsi toisella tarhan laidalla kuin kaverit joihin tutustuminen tapahtui nyt aidan yli haistelemalla. Sisälle heppa ei malttanut tulla ollenkaan, kävi vain nopeasti kääntymässä. Energiaa kului siis ravaamiseen heinäverkon ja portin välillä. Yön aikana heinäverkot kuitenkin tyhjenivät vaikka heppa oli käytännössä vapaalla heinällä. Näytin vesikuppia ja heitin pihaton sisällekin heiniä jotta heppa pääsisi jyvälle juomakupin sijainnista.

Pihattokarva ei ollut vielä kasvanut, mutta vanhakin talli oli kylmä ja heppa pärjännyt tarhatessa ilman loimea. Tosiaan olin ostanut valmiiksi sadeloimen, villa- ja fleeceloimen ja toppaloimen. Pihattohevosen ensimmäisenä talvena ei saatu pakkasia eikä toppaloimea kuitenkaan tarvittu kertaakaan.

Sirppa ihmeissään